Tämä blogi kartoittaa vielä suhteellisen vähän tutkittua aluetta, eli sosiaalisen median hyödyntämistä opetuksen ja oppimisen tukena. Sosiaalinen media on tullut lähes koko Suomelle tutuksi viimeisten viiden vuoden aikana. Lyhyt aikajänne ja sosiaalisen median käytön tiukat sidokset nuorisokulttuuriin huomioonottaen on ymmärrettävää, että koulujen ja oppilaitosten suhtautuminen palveluihin kuten Facebook, Pinterest tai blogit on ollut kielteistä, tai parhaimmillaankin epäröivää.

Asetelmasta olisi helppoa vetää siteet ryhmätyöskentelyn lisääntymiseen 90-luvulla. Tätä ennen koulumaailma painotti yksilösuorittamista ja ryhmässä seurustelu nähtiin ajanhukkana. Kun 2000-luvulle käännyttäessä tiimityöskentely tuli työpaikoille, havaittiin ryhmätyöopiskelun hyödyt myös koulumaailmassa.

Nykyään puhuttaa kansainvälisyys. Oppilaita pyritään rohkaisemaan siihen vaihto-opiskelumahdollisuuksilla, apurahoilla ja yhteistyöprojekteilla ulkomailla. Kansainvälisyys onkin helpottunut menneistä vuosikymmenistä. Lennot ovat edullisia, niitä lähtee kaikista suurimmista kaupungeistä ja nuoret ovat tottuneet jo lapsesta saakka perheen turistimatkoihin. Lähteminen ei enää pelota.

Sosiaalinen media lisää kansainvälisyyttä huomaamatta. Nykyään asuminen Meri-Lapissa ei tarkoita sitä että et voisi keskustella päivittäin muiden Japanin kulttuurista  ja matkailusta kiinnostuneiden kanssa. Keskutelutoverisi vain asuvat hieman kauempana, mutta kuuluvat samaan Anime facebook-ryhmään kanssasi. Jos Facebookissa ja muissa sosiaalisissa medioissa ihmiset löytävät näin helposti yhteisen sävelen, miksi samaa periaatetta ei voisi soveltaa ongelmien riivaamaan koulumaailmaan? Sosiaalisen median avulla jokainen voi kuulua ryhmään, mutta kuitenkin säilyttää yksilöllisyytensä.